kutsumus

Finnish

Etymology

< kutsua (to call)

Noun

kutsumus

  1. vocation, calling

Declension

Inflection of kutsumus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kutsumus kutsumukset
genitive kutsumuksen kutsumusten
kutsumuksien
partitive kutsumusta kutsumuksia
illative kutsumukseen kutsumuksiin
singular plural
nominative kutsumus kutsumukset
accusative nom. kutsumus kutsumukset
gen. kutsumuksen
genitive kutsumuksen kutsumusten
kutsumuksien
partitive kutsumusta kutsumuksia
inessive kutsumuksessa kutsumuksissa
elative kutsumuksesta kutsumuksista
illative kutsumukseen kutsumuksiin
adessive kutsumuksella kutsumuksilla
ablative kutsumukselta kutsumuksilta
allative kutsumukselle kutsumuksille
essive kutsumuksena kutsumuksina
translative kutsumukseksi kutsumuksiksi
instructive kutsumuksin
abessive kutsumuksetta kutsumuksitta
comitative kutsumuksineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.