kuninkuus

Finnish

Etymology

kuningas + -uus

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkuniŋkuːs/, [ˈkuniŋkuːs̠]
  • Hyphenation: ku‧nin‧kuus

Noun

kuninkuus

  1. kingship

Declension

Inflection of kuninkuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative kuninkuus kuninkuudet
genitive kuninkuuden kuninkuuksien
partitive kuninkuutta kuninkuuksia
illative kuninkuuteen kuninkuuksiin
singular plural
nominative kuninkuus kuninkuudet
accusative nom. kuninkuus kuninkuudet
gen. kuninkuuden
genitive kuninkuuden kuninkuuksien
partitive kuninkuutta kuninkuuksia
inessive kuninkuudessa kuninkuuksissa
elative kuninkuudesta kuninkuuksista
illative kuninkuuteen kuninkuuksiin
adessive kuninkuudella kuninkuuksilla
ablative kuninkuudelta kuninkuuksilta
allative kuninkuudelle kuninkuuksille
essive kuninkuutena kuninkuuksina
translative kuninkuudeksi kuninkuuksiksi
instructive kuninkuuksin
abessive kuninkuudetta kuninkuuksitta
comitative kuninkuuksineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.