kultakoru

Finnish

Etymology

kulta + koru

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkultɑˌkoru/, [ˈkult̪ɑˌko̞ru]
  • Hyphenation: kul‧ta‧ko‧ru

Noun

kultakoru

  1. (piece of) gold jewelry

Declension

Inflection of kultakoru (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kultakoru kultakorut
genitive kultakorun kultakorujen
partitive kultakorua kultakoruja
illative kultakoruun kultakoruihin
singular plural
nominative kultakoru kultakorut
accusative nom. kultakoru kultakorut
gen. kultakorun
genitive kultakorun kultakorujen
partitive kultakorua kultakoruja
inessive kultakorussa kultakoruissa
elative kultakorusta kultakoruista
illative kultakoruun kultakoruihin
adessive kultakorulla kultakoruilla
ablative kultakorulta kultakoruilta
allative kultakorulle kultakoruille
essive kultakoruna kultakoruina
translative kultakoruksi kultakoruiksi
instructive kultakoruin
abessive kultakorutta kultakoruitta
comitative kultakoruineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.