kulle

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkulːeˣ/, [ˈkulːe̞(ʔ)]
  • Hyphenation: kul‧le

Etymology 1

Pronoun

kulle

  1. (interrogative, archaic) Allative singular form of kuka.
  2. (indefinite, archaic) Allative singular form of kuka.

Etymology 2

Noun

kulle

  1. (fishing) a heavy seine used in flowing water, such as a river
Declension
Inflection of kulle (Kotus type 48/hame, lt-ll gradation)
nominative kulle kulteet
genitive kulteen kulteiden
kulteitten
partitive kulletta kulteita
illative kulteeseen kulteisiin
kulteihin
singular plural
nominative kulle kulteet
accusative nom. kulle kulteet
gen. kulteen
genitive kulteen kulteiden
kulteitten
partitive kulletta kulteita
inessive kulteessa kulteissa
elative kulteesta kulteista
illative kulteeseen kulteisiin
kulteihin
adessive kulteella kulteilla
ablative kulteelta kulteilta
allative kulteelle kulteille
essive kulteena kulteina
translative kulteeksi kulteiksi
instructive kultein
abessive kulteetta kulteitta
comitative kulteineen

Swedish

Etymology

From Old Norse kollr, from Proto-Germanic *kullaz.

Pronunciation

  • (file)
  • Rhymes: -²ɵlɛ

Noun

kulle c

  1. hill

Declension

Declension of kulle 
Singular Plural
Indefinite Definite Indefinite Definite
Nominative kulle kullen kullar kullarna
Genitive kulles kullens kullars kullarnas
  • kullig

References

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.