kulku

Finnish

Etymology

kulkea + -u

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkulku/, [ˈkulku]
  • Hyphenation: kul‧ku

Noun

kulku

  1. motion, journey
  2. course, path
  3. (geology) strike (compass direction of the line of intersection between a rock layer and the surface of the Earth)

Declension

Inflection of kulku (Kotus type 1/valo, k- gradation)
nominative kulku kulut
genitive kulun kulkujen
partitive kulkua kulkuja
illative kulkuun kulkuihin
singular plural
nominative kulku kulut
accusative nom. kulku kulut
gen. kulun
genitive kulun kulkujen
partitive kulkua kulkuja
inessive kulussa kuluissa
elative kulusta kuluista
illative kulkuun kulkuihin
adessive kululla kuluilla
ablative kululta kuluilta
allative kululle kuluille
essive kulkuna kulkuina
translative kuluksi kuluiksi
instructive kuluin
abessive kulutta kuluitta
comitative kulkuineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.