korvallinen

Finnish

Etymology

korva + -llinen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkorʋɑlːinen/, [ˈko̞rʋɑlːine̞n]
  • Hyphenation: kor‧val‧li‧nen

Adjective

korvallinen

  1. eared; having ears

Declension

Inflection of korvallinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative korvallinen korvalliset
genitive korvallisen korvallisten
korvallisien
partitive korvallista korvallisia
illative korvalliseen korvallisiin
singular plural
nominative korvallinen korvalliset
accusative nom. korvallinen korvalliset
gen. korvallisen
genitive korvallisen korvallisten
korvallisien
partitive korvallista korvallisia
inessive korvallisessa korvallisissa
elative korvallisesta korvallisista
illative korvalliseen korvallisiin
adessive korvallisella korvallisilla
ablative korvalliselta korvallisilta
allative korvalliselle korvallisille
essive korvallisena korvallisina
translative korvalliseksi korvallisiksi
instructive korvallisin
abessive korvallisetta korvallisitta
comitative korvallisine
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.