korvakkeeton

Finnish

Etymology

< korvake (stipule)

Adjective

korvakkeeton (not comparable)

  1. (botany) exstipulate

Declension

Inflection of korvakkeeton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative korvakkeeton korvakkeettomat
genitive korvakkeettoman korvakkeettomien
partitive korvakkeetonta korvakkeettomia
illative korvakkeettomaan korvakkeettomiin
singular plural
nominative korvakkeeton korvakkeettomat
accusative nom. korvakkeeton korvakkeettomat
gen. korvakkeettoman
genitive korvakkeettoman korvakkeettomien
korvakkeetontenrare
partitive korvakkeetonta korvakkeettomia
inessive korvakkeettomassa korvakkeettomissa
elative korvakkeettomasta korvakkeettomista
illative korvakkeettomaan korvakkeettomiin
adessive korvakkeettomalla korvakkeettomilla
ablative korvakkeettomalta korvakkeettomilta
allative korvakkeettomalle korvakkeettomille
essive korvakkeettomana korvakkeettomina
translative korvakkeettomaksi korvakkeettomiksi
instructive korvakkeettomin
abessive korvakkeettomatta korvakkeettomitta
comitative korvakkeettomine

Antonyms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.