kohta

Estonian

Noun

kohta

  1. partitive singular of koht
  2. illative singular of koht

Postposition

kohta

  1. about
    Selle kohta ma ei tea.
    I don't know about that.
  2. per, for, in, throughout
    Terve kuu kohta oli ainult mõni päikesepaisteline päev.
    There were only a few sunny days throughout the whole month.
    Eestis oli iga mehe kohta keskmiselt 1,187 naist.
    In Estonia there were on average 1.187 women per man.
    Iga laua kohta on kaks tooli.
    There are two chairs for each table.
  3. for
    Oma vanuse kohta üpriski reibas mees.
    A pretty active man for his age.

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kopta, from Proto-Uralic *kopta. Cognate with Estonian koht.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkohtɑ/, [ˈko̞xt̪ɑ]
  • Rhymes: -ohtɑ
  • Hyphenation: koh‧ta

Adverb

kohta

  1. presently, soon
    Kohta sataa.
    It will rain soon.
    Hän tulee kohta.
    He'll be here presently.

Noun

kohta

  1. place, location, spot
  2. (law) A paragraph (in a statute, a subsection of momentti).
  3. A part, piece

Declension

Inflection of kohta (Kotus type 10/koira, t-d gradation)
nominative kohta kohdat
genitive kohdan kohtien
partitive kohtaa kohtia
illative kohtaan kohtiin
singular plural
nominative kohta kohdat
accusative nom. kohta kohdat
gen. kohdan
genitive kohdan kohtien
kohtainrare
partitive kohtaa kohtia
inessive kohdassa kohdissa
elative kohdasta kohdista
illative kohtaan kohtiin
adessive kohdalla kohdilla
ablative kohdalta kohdilta
allative kohdalle kohdille
essive kohtana kohtina
translative kohdaksi kohdiksi
instructive kohdin
abessive kohdatta kohditta
comitative kohtineen

Derived terms

Compounds

Anagrams


Karelian

Etymology

Akin to Finnish kohta.

Noun

kohta

  1. place
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.