klinikka

Finnish

Etymology

From Swedish klinik, from French clinique, from Late Latin clinicus (a bed-ridden person, one baptized on a sick-bed, a physician), from Ancient Greek κλινικός (klinikós, pertaining to a bed), from κλίνη (klínē, bed), from κλίνειν (klínein, to lean, incline).

Pronunciation

  • Hyphenation: kli‧nik‧ka

Noun

klinikka

  1. clinic

Declension

Inflection of klinikka (Kotus type 14/solakka, kk-k gradation)
nominative klinikka klinikat
genitive klinikan klinikoiden
klinikoitten
klinikkojen
partitive klinikkaa klinikoita
klinikkoja
illative klinikkaan klinikoihin
klinikkoihin
singular plural
nominative klinikka klinikat
accusative nom. klinikka klinikat
gen. klinikan
genitive klinikan klinikoiden
klinikoitten
klinikkojen
klinikkainrare
partitive klinikkaa klinikoita
klinikkoja
inessive klinikassa klinikoissa
elative klinikasta klinikoista
illative klinikkaan klinikoihin
klinikkoihin
adessive klinikalla klinikoilla
ablative klinikalta klinikoilta
allative klinikalle klinikoille
essive klinikkana klinikkoina
translative klinikaksi klinikoiksi
instructive klinikoin
abessive klinikatta klinikoitta
comitative klinikkoineen

References

  • Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. →ISBN.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.