kirkonaika

Finnish

Etymology

kirkon (of church) + aika (time)

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkirkonɑi̯kɑ/, [ˈkirko̞nɑi̯kɑ]

Noun

kirkonaika

  1. The time when the divine service is held.
    Kortinpeluu oli kirkonaikaan kielletty.
    It was forbidden to play cards at the time of the divine service.

Declension

Inflection of kirkonaika (Kotus type 9/kala, ik-j gradation)
nominative kirkonaika kirkonajat
genitive kirkonajan kirkonaikojen
partitive kirkonaikaa kirkonaikoja
illative kirkonaikaan kirkonaikoihin
singular plural
nominative kirkonaika kirkonajat
accusative nom. kirkonaika kirkonajat
gen. kirkonajan
genitive kirkonajan kirkonaikojen
kirkonaikainrare
partitive kirkonaikaa kirkonaikoja
inessive kirkonajassa kirkonajoissa
elative kirkonajasta kirkonajoista
illative kirkonaikaan kirkonaikoihin
adessive kirkonajalla kirkonajoilla
ablative kirkonajalta kirkonajoilta
allative kirkonajalle kirkonajoille
essive kirkonaikana kirkonaikoina
translative kirkonajaksi kirkonajoiksi
instructive kirkonajoin
abessive kirkonajatta kirkonajoitta
comitative kirkonaikoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.