kiinnipito

Finnish

Etymology

kiinni + pito

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkiːnːiˣˌpito/, [ˈkiːnːiˌpːit̪o̞]
  • Hyphenation: kiin‧ni‧pi‧to

Noun

kiinnipito

  1. holding (the act of holding something)

Declension

Inflection of kiinnipito (Kotus type 1/valo, t-d gradation)
nominative kiinnipito kiinnipidot
genitive kiinnipidon kiinnipitojen
partitive kiinnipitoa kiinnipitoja
illative kiinnipitoon kiinnipitoihin
singular plural
nominative kiinnipito kiinnipidot
accusative nom. kiinnipito kiinnipidot
gen. kiinnipidon
genitive kiinnipidon kiinnipitojen
partitive kiinnipitoa kiinnipitoja
inessive kiinnipidossa kiinnipidoissa
elative kiinnipidosta kiinnipidoista
illative kiinnipitoon kiinnipitoihin
adessive kiinnipidolla kiinnipidoilla
ablative kiinnipidolta kiinnipidoilta
allative kiinnipidolle kiinnipidoille
essive kiinnipitona kiinnipitoina
translative kiinnipidoksi kiinnipidoiksi
instructive kiinnipidoin
abessive kiinnipidotta kiinnipidoitta
comitative kiinnipitoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.