kihlausaika

Finnish

Etymology

kihlaus (“act of getting engaged”) +‎ aika (“period”)

Noun

kihlausaika

  1. An engagement (period of time when marriage is planned or promised).

Declension
Inflection of kihlausaika (Kotus type 9/kala, ik-j gradation)
nominative kihlausaika kihlausajat
genitive kihlausajan kihlausaikojen
partitive kihlausaikaa kihlausaikoja
illative kihlausaikaan kihlausaikoihin
singular plural
nominative kihlausaika kihlausajat
accusative nom. kihlausaika kihlausajat
gen. kihlausajan
genitive kihlausajan kihlausaikojen
kihlausaikainrare
partitive kihlausaikaa kihlausaikoja
inessive kihlausajassa kihlausajoissa
elative kihlausajasta kihlausajoista
illative kihlausaikaan kihlausaikoihin
adessive kihlausajalla kihlausajoilla
ablative kihlausajalta kihlausajoilta
allative kihlausajalle kihlausajoille
essive kihlausaikana kihlausaikoina
translative kihlausajaksi kihlausajoiksi
instructive — kihlausajoin
abessive kihlausajatta kihlausajoitta
comitative — kihlausaikoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.