kielikorva

Finnish

Etymology

kieli (“language”) +‎ korva (“ear”)

Noun

kielikorva

  1. ear for languages, Sprachgefühl (instinctive or intuitive grasp of the natural idiom of a language)

Declension
Inflection of kielikorva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kielikorva kielikorvat
genitive kielikorvan kielikorvien
partitive kielikorvaa kielikorvia
illative kielikorvaan kielikorviin
singular plural
nominative kielikorva kielikorvat
accusative nom. kielikorva kielikorvat
gen. kielikorvan
genitive kielikorvan kielikorvien
kielikorvainrare
partitive kielikorvaa kielikorvia
inessive kielikorvassa kielikorvissa
elative kielikorvasta kielikorvista
illative kielikorvaan kielikorviin
adessive kielikorvalla kielikorvilla
ablative kielikorvalta kielikorvilta
allative kielikorvalle kielikorville
essive kielikorvana kielikorvina
translative kielikorvaksi kielikorviksi
instructive — kielikorvin
abessive kielikorvatta kielikorvitta
comitative — kielikorvineen

See also
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.