keimailija

Finnish

Etymology

keimailla (to flirt) >

Noun

keimailija

  1. coquette (woman who flirts or plays with men's affections)

Declension

Inflection of keimailija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative keimailija keimailijat
genitive keimailijan keimailijoiden
keimailijoitten
partitive keimailijaa keimailijoita
illative keimailijaan keimailijoihin
singular plural
nominative keimailija keimailijat
accusative nom. keimailija keimailijat
gen. keimailijan
genitive keimailijan keimailijoiden
keimailijoitten
keimailijainrare
partitive keimailijaa keimailijoita
inessive keimailijassa keimailijoissa
elative keimailijasta keimailijoista
illative keimailijaan keimailijoihin
adessive keimailijalla keimailijoilla
ablative keimailijalta keimailijoilta
allative keimailijalle keimailijoille
essive keimailijana keimailijoina
translative keimailijaksi keimailijoiksi
instructive keimailijoin
abessive keimailijatta keimailijoitta
comitative keimailijoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.