keimailevuus

Finnish

Etymology

keimailla (to flirt) > keimaileva + -uus (flirtatious, coquettish)

Noun

keimailevuus

  1. coquettishness

Declension

Inflection of keimailevuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative keimailevuus keimailevuudet
genitive keimailevuuden keimailevuuksien
partitive keimailevuutta keimailevuuksia
illative keimailevuuteen keimailevuuksiin
singular plural
nominative keimailevuus keimailevuudet
accusative nom. keimailevuus keimailevuudet
gen. keimailevuuden
genitive keimailevuuden keimailevuuksien
partitive keimailevuutta keimailevuuksia
inessive keimailevuudessa keimailevuuksissa
elative keimailevuudesta keimailevuuksista
illative keimailevuuteen keimailevuuksiin
adessive keimailevuudella keimailevuuksilla
ablative keimailevuudelta keimailevuuksilta
allative keimailevuudelle keimailevuuksille
essive keimailevuutena keimailevuuksina
translative keimailevuudeksi keimailevuuksiksi
instructive keimailevuuksin
abessive keimailevuudetta keimailevuuksitta
comitative keimailevuuksineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.