kantelu

Finnish

Etymology

< kannella

Noun

kantelu

  1. (law) complaint
  2. tattling, taletelling

Declension

Inflection of kantelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kantelu kantelut
genitive kantelun kantelujen
kanteluiden
kanteluitten
partitive kantelua kanteluja
kanteluita
illative kanteluun kanteluihin
singular plural
nominative kantelu kantelut
accusative nom. kantelu kantelut
gen. kantelun
genitive kantelun kantelujen
kanteluiden
kanteluitten
partitive kantelua kanteluja
kanteluita
inessive kantelussa kanteluissa
elative kantelusta kanteluista
illative kanteluun kanteluihin
adessive kantelulla kanteluilla
ablative kantelulta kanteluilta
allative kantelulle kanteluille
essive kanteluna kanteluina
translative kanteluksi kanteluiksi
instructive kanteluin
abessive kantelutta kanteluitta
comitative kanteluineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.