kanssakäyminen

Finnish

Etymology

kanssa + käyminen

Noun

kanssakäyminen

  1. interaction

Declension

Inflection of kanssakäyminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kanssakäyminen kanssakäymiset
genitive kanssakäymisen kanssakäymisten
kanssakäymisien
partitive kanssakäymistä kanssakäymisiä
illative kanssakäymiseen kanssakäymisiin
singular plural
nominative kanssakäyminen kanssakäymiset
accusative nom. kanssakäyminen kanssakäymiset
gen. kanssakäymisen
genitive kanssakäymisen kanssakäymisten
kanssakäymisien
partitive kanssakäymistä kanssakäymisiä
inessive kanssakäymisessä kanssakäymisissä
elative kanssakäymisestä kanssakäymisistä
illative kanssakäymiseen kanssakäymisiin
adessive kanssakäymisellä kanssakäymisillä
ablative kanssakäymiseltä kanssakäymisiltä
allative kanssakäymiselle kanssakäymisille
essive kanssakäymisenä kanssakäymisinä
translative kanssakäymiseksi kanssakäymisiksi
instructive kanssakäymisin
abessive kanssakäymisettä kanssakäymisittä
comitative kanssakäymisineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.