kansliapäällikkö

Finnish

Etymology

kanslia (“office”) +‎ päällikkö (“head”)

Noun

kansliapäällikkö

  1. chief of staff, chancellor (administrative head of a ministry, subordinated directly to the minister)
  2. chancellor (record keeper for a diocese)

Declension
Inflection of kansliapäällikkö (Kotus type 4/laatikko, kk-k gradation)
nominative kansliapäällikkö kansliapäälliköt
genitive kansliapäällikön kansliapäällikköjen
kansliapäälliköiden
kansliapäälliköitten
partitive kansliapäällikköä kansliapäällikköjä
kansliapäälliköitä
illative kansliapäällikköön kansliapäällikköihin
kansliapäälliköihin
singular plural
nominative kansliapäällikkö kansliapäälliköt
accusative nom. kansliapäällikkö kansliapäälliköt
gen. kansliapäällikön
genitive kansliapäällikön kansliapäällikköjen
kansliapäälliköiden
kansliapäälliköitten
partitive kansliapäällikköä kansliapäällikköjä
kansliapäälliköitä
inessive kansliapäällikössä kansliapäälliköissä
elative kansliapäälliköstä kansliapäälliköistä
illative kansliapäällikköön kansliapäällikköihin
kansliapäälliköihin
adessive kansliapäälliköllä kansliapäälliköillä
ablative kansliapäälliköltä kansliapäälliköiltä
allative kansliapäällikölle kansliapäälliköille
essive kansliapäällikkönä kansliapäällikköinä
translative kansliapäälliköksi kansliapäälliköiksi
instructive — kansliapäälliköin
abessive kansliapäälliköttä kansliapäälliköittä
comitative — kansliapäällikköineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.