kansankielinen

Finnish

Etymology

kansankieli + -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑnsɑnˌkie̯linen/, [ˈkɑns̠ɑnˌkie̞̯line̞n]
  • Hyphenation: kan‧san‧kie‧li‧nen

Adjective

kansankielinen

  1. vernacular, in vernacular, in common language

Declension

Inflection of kansankielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kansankielinen kansankieliset
genitive kansankielisen kansankielisten
kansankielisien
partitive kansankielistä kansankielisiä
illative kansankieliseen kansankielisiin
singular plural
nominative kansankielinen kansankieliset
accusative nom. kansankielinen kansankieliset
gen. kansankielisen
genitive kansankielisen kansankielisten
kansankielisien
partitive kansankielistä kansankielisiä
inessive kansankielisessä kansankielisissä
elative kansankielisestä kansankielisistä
illative kansankieliseen kansankielisiin
adessive kansankielisellä kansankielisillä
ablative kansankieliseltä kansankielisiltä
allative kansankieliselle kansankielisille
essive kansankielisenä kansankielisinä
translative kansankieliseksi kansankielisiksi
instructive kansankielisin
abessive kansankielisettä kansankielisittä
comitative kansankielisine
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.