kaniini

Finnish

(index ka)

Etymology

Borrowing from Swedish kanin, from Middle Low German, from Old French, from Latin cunīculus.

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈkɑniːni]
  • Hyphenation: ka‧nii‧ni

Noun

kaniini

  1. A rabbit.
  2. European rabbit, Oryctolagus cuniculus.

Declension

Inflection of kaniini (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative kaniini kaniinit
genitive kaniinin kaniinien
kaniineiden
kaniineitten
partitive kaniinia kaniineita
kaniineja
illative kaniiniin kaniineihin
singular plural
nominative kaniini kaniinit
accusative nom. kaniini kaniinit
gen. kaniinin
genitive kaniinin kaniinien
kaniineiden
kaniineitten
partitive kaniinia kaniineita
kaniineja
inessive kaniinissa kaniineissa
elative kaniinista kaniineista
illative kaniiniin kaniineihin
adessive kaniinilla kaniineilla
ablative kaniinilta kaniineilta
allative kaniinille kaniineille
essive kaniinina kaniineina
translative kaniiniksi kaniineiksi
instructive kaniinein
abessive kaniinitta kaniineitta
comitative kaniineineen

Synonyms

Compounds

Noun

kaniini

  1. Illative singular form of kani + the suffix -ni.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.