kahdennus

Finnish

Etymology

< kahdentaa (“to geminate”) < kaksi (“two”)

Noun

kahdennus

  1. (phonetics) gemination

Declension
Inflection of kahdennus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kahdennus kahdennukset
genitive kahdennuksen kahdennusten
kahdennuksien
partitive kahdennusta kahdennuksia
illative kahdennukseen kahdennuksiin
singular plural
nominative kahdennus kahdennukset
accusative nom. kahdennus kahdennukset
gen. kahdennuksen
genitive kahdennuksen kahdennusten
kahdennuksien
partitive kahdennusta kahdennuksia
inessive kahdennuksessa kahdennuksissa
elative kahdennuksesta kahdennuksista
illative kahdennukseen kahdennuksiin
adessive kahdennuksella kahdennuksilla
ablative kahdennukselta kahdennuksilta
allative kahdennukselle kahdennuksille
essive kahdennuksena kahdennuksina
translative kahdennukseksi kahdennuksiksi
instructive — kahdennuksin
abessive kahdennuksetta kahdennuksitta
comitative — kahdennuksineen

Synonyms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.