jarrutus

Finnish

Etymology

jarruttaa (to brake) + -us

Noun

jarrutus

  1. braking (act of slowing down by applying brakes)
  2. filibuster, filibustering (delaying tactic, especially the use of long, often irrelevant speeches)

Declension

Inflection of jarrutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative jarrutus jarrutukset
genitive jarrutuksen jarrutusten
jarrutuksien
partitive jarrutusta jarrutuksia
illative jarrutukseen jarrutuksiin
singular plural
nominative jarrutus jarrutukset
accusative nom. jarrutus jarrutukset
gen. jarrutuksen
genitive jarrutuksen jarrutusten
jarrutuksien
partitive jarrutusta jarrutuksia
inessive jarrutuksessa jarrutuksissa
elative jarrutuksesta jarrutuksista
illative jarrutukseen jarrutuksiin
adessive jarrutuksella jarrutuksilla
ablative jarrutukselta jarrutuksilta
allative jarrutukselle jarrutuksille
essive jarrutuksena jarrutuksina
translative jarrutukseksi jarrutuksiksi
instructive jarrutuksin
abessive jarrutuksetta jarrutuksitta
comitative jarrutuksineen

Derived terms

  • jarrutuspuhe
  • paniikkijarrutus
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.