hukkaaminen

Finnish

Etymology

hukata + -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhukːɑːminen/, [ˈhukːɑːmine̞n]
  • Hyphenation: huk‧kaa‧mi‧nen

Noun

hukkaaminen

  1. losing, misplacing

Declension

Inflection of hukkaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative hukkaaminen hukkaamiset
genitive hukkaamisen hukkaamisten
hukkaamisien
partitive hukkaamista hukkaamisia
illative hukkaamiseen hukkaamisiin
singular plural
nominative hukkaaminen hukkaamiset
accusative nom. hukkaaminen hukkaamiset
gen. hukkaamisen
genitive hukkaamisen hukkaamisten
hukkaamisien
partitive hukkaamista hukkaamisia
inessive hukkaamisessa hukkaamisissa
elative hukkaamisesta hukkaamisista
illative hukkaamiseen hukkaamisiin
adessive hukkaamisella hukkaamisilla
ablative hukkaamiselta hukkaamisilta
allative hukkaamiselle hukkaamisille
essive hukkaamisena hukkaamisina
translative hukkaamiseksi hukkaamisiksi
instructive hukkaamisin
abessive hukkaamisetta hukkaamisitta
comitative hukkaamisineen

Verb

hukkaaminen

  1. Fourth infinitive of hukata.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.