hellin

See also: Hellin

Finnish

Adjective

hellin

  1. superlative degree of hellä

Declension
Inflection of hellin (Kotus type 36/sisin, mp-mm gradation)
nominative hellin hellimmät
genitive hellimmän hellimpien
hellinten
partitive hellintä hellimpiä
illative hellimpään hellimpiin
singular plural
nominative hellin hellimmät
accusative nom. hellin hellimmät
gen. hellimmän
genitive hellimmän hellimpien
hellinten
hellimpäinrare
partitive hellintä hellimpiä
inessive hellimmässä hellimmissä
elative hellimmästä hellimmistä
illative hellimpään hellimpiin
adessive hellimmällä hellimmillä
ablative hellimmältä hellimmiltä
allative hellimmälle hellimmille
essive hellimpänä hellimpinä
translative hellimmäksi hellimmiksi
instructive — hellimmin
abessive hellimmättä hellimmittä
comitative — hellimpine

Adjective

hellin

  1. Instructive plural form of hellä.

Verb

hellin

  1. First-person singular indicative present form of helliä.
  2. First-person singular indicative past form of helliä.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.