heilutus

Finnish

Etymology

heiluttaa + -us

Noun

heilutus

  1. wave, wag (action resulting in swinging, oscillating movement)

Declension

Inflection of heilutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative heilutus heilutukset
genitive heilutuksen heilutusten
heilutuksien
partitive heilutusta heilutuksia
illative heilutukseen heilutuksiin
singular plural
nominative heilutus heilutukset
accusative nom. heilutus heilutukset
gen. heilutuksen
genitive heilutuksen heilutusten
heilutuksien
partitive heilutusta heilutuksia
inessive heilutuksessa heilutuksissa
elative heilutuksesta heilutuksista
illative heilutukseen heilutuksiin
adessive heilutuksella heilutuksilla
ablative heilutukselta heilutuksilta
allative heilutukselle heilutuksille
essive heilutuksena heilutuksina
translative heilutukseksi heilutuksiksi
instructive heilutuksin
abessive heilutuksetta heilutuksitta
comitative heilutuksineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.