heikkojännite

Finnish

Etymology

heikko (“weak”) +‎ jännite (“voltage”)

Noun

heikkojännite

  1. A term defined in electrical safety regulations as a voltage low enough not to cause danger to people.
  2. Generally a low voltage.

Declension
Inflection of heikkojännite (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative heikkojännite heikkojännitteet
genitive heikkojännitteen heikkojännitteiden
heikkojännitteitten
partitive heikkojännitettä heikkojännitteitä
illative heikkojännitteeseen heikkojännitteisiin
heikkojännitteihin
singular plural
nominative heikkojännite heikkojännitteet
accusative nom. heikkojännite heikkojännitteet
gen. heikkojännitteen
genitive heikkojännitteen heikkojännitteiden
heikkojännitteitten
partitive heikkojännitettä heikkojännitteitä
inessive heikkojännitteessä heikkojännitteissä
elative heikkojännitteestä heikkojännitteistä
illative heikkojännitteeseen heikkojännitteisiin
heikkojännitteihin
adessive heikkojännitteellä heikkojännitteillä
ablative heikkojännitteeltä heikkojännitteiltä
allative heikkojännitteelle heikkojännitteille
essive heikkojännitteenä heikkojännitteinä
translative heikkojännitteeksi heikkojännitteiksi
instructive — heikkojännittein
abessive heikkojännitteettä heikkojännitteittä
comitative — heikkojännitteineen

Antonyms
  • korkeajännite
  • heikkojännitelaite
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.