harvinaisuus

Finnish

Etymology

harvinainen + -uus

Noun

harvinaisuus

  1. rarity
  2. rareness

Declension

Inflection of harvinaisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative harvinaisuus harvinaisuudet
genitive harvinaisuuden harvinaisuuksien
partitive harvinaisuutta harvinaisuuksia
illative harvinaisuuteen harvinaisuuksiin
singular plural
nominative harvinaisuus harvinaisuudet
accusative nom. harvinaisuus harvinaisuudet
gen. harvinaisuuden
genitive harvinaisuuden harvinaisuuksien
partitive harvinaisuutta harvinaisuuksia
inessive harvinaisuudessa harvinaisuuksissa
elative harvinaisuudesta harvinaisuuksista
illative harvinaisuuteen harvinaisuuksiin
adessive harvinaisuudella harvinaisuuksilla
ablative harvinaisuudelta harvinaisuuksilta
allative harvinaisuudelle harvinaisuuksille
essive harvinaisuutena harvinaisuuksina
translative harvinaisuudeksi harvinaisuuksiksi
instructive harvinaisuuksin
abessive harvinaisuudetta harvinaisuuksitta
comitative harvinaisuuksineen

Synonyms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.