harmitus

Finnish

harmittaa (“to irritate, annoy, vex, irk”) +‎ -us < harmi

harmitus

irritation, annoyance, vexation, irking, frustration (state of being mentally irritated or annoyed)
drag (as an exclamation, something disappointing)
Voi harmitus!
What a drag!

Inflection of harmitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		harmitus	harmitukset
genitive		harmituksen	harmitusten harmituksien
partitive		harmitusta	harmituksia
illative		harmitukseen	harmituksiin
		singular	plural
nominative		harmitus	harmitukset
accusative	nom.	harmitus	harmitukset
accusative	gen.	harmituksen	harmitukset
genitive		harmituksen	harmitusten harmituksien
partitive		harmitusta	harmituksia
inessive		harmituksessa	harmituksissa
elative		harmituksesta	harmituksista
illative		harmitukseen	harmituksiin
adessive		harmituksella	harmituksilla
ablative		harmitukselta	harmituksilta
allative		harmitukselle	harmituksille
essive		harmituksena	harmituksina
translative		harmitukseksi	harmituksiksi
instructive		—	harmituksin
abessive		harmituksetta	harmituksitta
comitative		—	harmituksineen

(state of being annoyed): keljutus, kenkutus, ärtymys (decent), vitutus (vulgar)
(drag): harmi

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.