harhakuvitelma

Finnish

Etymology

harha + kuvitelma

Pronunciation

  • Hyphenation: har‧ha‧ku‧vi‧tel‧ma
  • IPA(key): [ˈhɑrɦɑˌkuʋitelmɑ]

Noun

harhakuvitelma

  1. Fallacy, false belief, false idea, false notion.

Declension

Inflection of harhakuvitelma (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative harhakuvitelma harhakuvitelmat
genitive harhakuvitelman harhakuvitelmien
partitive harhakuvitelmaa harhakuvitelmia
illative harhakuvitelmaan harhakuvitelmiin
singular plural
nominative harhakuvitelma harhakuvitelmat
accusative nom. harhakuvitelma harhakuvitelmat
gen. harhakuvitelman
genitive harhakuvitelman harhakuvitelmien
harhakuvitelmainrare
partitive harhakuvitelmaa harhakuvitelmia
inessive harhakuvitelmassa harhakuvitelmissa
elative harhakuvitelmasta harhakuvitelmista
illative harhakuvitelmaan harhakuvitelmiin
adessive harhakuvitelmalla harhakuvitelmilla
ablative harhakuvitelmalta harhakuvitelmilta
allative harhakuvitelmalle harhakuvitelmille
essive harhakuvitelmana harhakuvitelmina
translative harhakuvitelmaksi harhakuvitelmiksi
instructive harhakuvitelmin
abessive harhakuvitelmatta harhakuvitelmitta
comitative harhakuvitelmineen

Synonyms

See also

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.