esineistö

Finnish

Etymology

esine (“artefact”) +‎ -stö (“suffix forming collective nouns”)

Noun

esineistö

  1. The artefacts of a certain place or area collectively; often used in historical or anthropological context.
    Kampakeraamisen kulttuurin esineistöä on löydetty laajalta alueelta Pohjois-Euroopasta.
    Artefacts of the comb-ceramic culture have been found on a wide area in northern Europe.

Declension
Inflection of esineistö (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative esineistö esineistöt
genitive esineistön esineistöjen
partitive esineistöä esineistöjä
illative esineistöön esineistöihin
singular plural
nominative esineistö esineistöt
accusative nom. esineistö esineistöt
gen. esineistön
genitive esineistön esineistöjen
partitive esineistöä esineistöjä
inessive esineistössä esineistöissä
elative esineistöstä esineistöistä
illative esineistöön esineistöihin
adessive esineistöllä esineistöillä
ablative esineistöltä esineistöiltä
allative esineistölle esineistöille
essive esineistönä esineistöinä
translative esineistöksi esineistöiksi
instructive — esineistöin
abessive esineistöttä esineistöittä
comitative — esineistöineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.