erillinen

Finnish

Etymology

eri +‎ -llinen

Adjective

erillinen (comparative erillisempi, superlative erillisin)

  1. separate, dividual
  2. detached, unattached
  3. (set theory) disjoint

Declension
Inflection of erillinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative erillinen erilliset
genitive erillisen erillisten
erillisien
partitive erillistä erillisiä
illative erilliseen erillisiin
singular plural
nominative erillinen erilliset
accusative nom. erillinen erilliset
gen. erillisen
genitive erillisen erillisten
erillisien
partitive erillistä erillisiä
inessive erillisessä erillisissä
elative erillisestä erillisistä
illative erilliseen erillisiin
adessive erillisellä erillisillä
ablative erilliseltä erillisiltä
allative erilliselle erillisille
essive erillisenä erillisinä
translative erilliseksi erillisiksi
instructive — erillisin
abessive erillisettä erillisittä
comitative — erillisine
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.