erilaistuminen

Finnish

Etymology

erilaistua + -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈerilɑi̯stuminen/, [ˈe̞riˌlɑi̯s̠t̪uˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation: e‧ri‧lais‧tu‧mi‧nen

Noun

erilaistuminen

  1. specialization, becoming different

Declension

Inflection of erilaistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative erilaistuminen erilaistumiset
genitive erilaistumisen erilaistumisten
erilaistumisien
partitive erilaistumista erilaistumisia
illative erilaistumiseen erilaistumisiin
singular plural
nominative erilaistuminen erilaistumiset
accusative nom. erilaistuminen erilaistumiset
gen. erilaistumisen
genitive erilaistumisen erilaistumisten
erilaistumisien
partitive erilaistumista erilaistumisia
inessive erilaistumisessa erilaistumisissa
elative erilaistumisesta erilaistumisista
illative erilaistumiseen erilaistumisiin
adessive erilaistumisella erilaistumisilla
ablative erilaistumiselta erilaistumisilta
allative erilaistumiselle erilaistumisille
essive erilaistumisena erilaistumisina
translative erilaistumiseksi erilaistumisiksi
instructive erilaistumisin
abessive erilaistumisetta erilaistumisitta
comitative erilaistumisineen

Verb

erilaistuminen

  1. Fourth infinitive of erilaistua.

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.