erata

Finnish

(index er)

Etymology

Ultimately from the same root as erota and erkaantua.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈerɑtɑˣ/, [ˈe̞rɑt̪ɑ(ʔ)]
  • Hyphenation: e‧ra‧ta

Verb

erata (very rare in many forms; see usage notes)

  1. (intransitive, usually defective) to diverge
    • 1642, Biblia, Ensimmäinen makkabilaiskirja 6:54:
      sentähden täytyi heidän erata toinen toisistans
    • 1784, Christfrid Ganander, Uudempia Uloswalituita Satuja, 150 Satu. Waimosta, joka Hukkui
      Jotta jälkeen kuolemangin / Eukko erannut elosta
    • October 4 1887, Hämeen Sanomat(1), issue 79, page 3:
      Hän on nyt erannut yleisistä asioista ja asuu Monroviassa...
    • January 17 1914, Eteenpäin(1), issue 12, page 3:
      Erattuaan heistä noin 5 minuutin matkan päästä lähti hän asunnolleen.

Usage notes

The weak forms era- are very rare and considered nonstandard (for instance, The New Dictionary of Modern Finnish does not recognize their existence and therefore lists the verb under erkanee); usually only the strong forms (erka-) are used, while the other forms are supplanted from erkaantua.

Conjugation

The former is a more standard conjugation, with supplanted forms from erkaantua (marked in italic).

conjugation of erkanee (supplanted forms from erkaantua)
indicative
present perfect
pos neg pos neg
person s pl s pl person s pl s pl
1st erkanen erkanemme en erkane emme erkane 1st olen erkaantunut olemme erkaantuneet en ole erkaantunut emme ole erkaantuneet
2nd erkanet erkanette et erkane ette erkane 2nd olet erkaantunut olette erkaantuneet et ole erkaantunut ette ole erkaantuneet
3rd erkanee erkanevat ei erkane eivät erkane 3rd on erkaantunut ovat erkaantuneet en ole erkaantunut eivät ole erkaantuneet
passive erkaannutaan ei erkaannuta passive oli erkaannuttu ei ollut erkaannuttu
imperfect pluperfect
pos neg pos neg
person s pl s pl person s pl s pl
1st erkanin erkanimme en erkaantunut emme erkaantunut 1st olin erkaantunut olimme erkaantunut en ollut erkaantunut emme olleet erkaantuneet
2nd erkanit erkanitte et erkaantunut ette erkaantunut 2nd olit erkaantunut olitte erkaantunut et ollut erkaantunut ette olleet erkaantuneet
3rd erkani erkanivat ei erkaantunut eivät erkaantunut 3rd oli erkaantunut olivat erkaantunut ei ollut erkaantunut eivät olleet erkaantuneet
passive erkaannuttiin ei erkaannuttu passive oli erkaannuttu ei ollut erkaannuttu
conditional
present perfect
pos neg pos neg
person s pl s pl person s pl s pl
1st erkanisin erkanisimme en erkanisi emme erkanisi 1st olisin erkaantunut olisimme erkaantuneet en olisi erkaantunut emme olisi erkaantuneet
2nd erkanisit erkanisitte et erkanisi ette erkanisi 2nd olisit erkaantunut olisitte erkaantuneet et olisi erkaantunut ette olisi erkaantuneet
3rd erkanisi erkanisivat ei erkanisi eivät erkanisi 3rd olisi erkaantunut olisivat erkaantuneet ei olisi erkaantunut eivät olisi erkaantuneet
passive erkaannuttaisiin ei erkaannuttaisi passive olisi erkaannuttu ei olisi erkaannuttu
imperative
present perfect
pos neg pos neg
person s pl s pl person s pl s pl
1st – erkaantukaamme – älkäämme erkaantuko 1st – olkaamme erkaantuneet – älkäämme olko erkaantuneet
2nd erkane erkaantukaa älä erkane älkää erkaantuko 2nd ole erkaantunut olkaa erkaantuneet älä ole erkaantunut älkää olko erkaantuneet
3rd erkaantukoon erkaantukoot älköön erkaantuko älkööt erkaantuko 3rd olkoon erkaantunut olkoot erkaantuneet älköön olko erkaantunut älkööt olko erkaantuneet
passive erkaannuttakoon älköön erkaannuttako passive olkoon erkaannuttu älköön olko erkaannuttu
potential
present perfect
pos neg pos neg
person s pl s pl person s pl s pl
1st erkaantunen erkaantunemme en erkaantune ette erkaantune 1st lienen erkaantunut lienemme erkaantuneet en liene erkaantunut emme liene erkaantuneet
2nd erkaantunet erkaantunette et erkaantune emme erkaantune 2nd lienet erkaantunut lienette erkaantuneet et liene erkaantunut ette liene erkaantuneet
3rd erkaantunee erkaantunevat ei erkaantune eivät erkaantune 3rd lienee erkaantunut lienevät erkaantuneet ei liene erkaantunut eivät liene erkaantuneet
passive erkaannuttaneen ei erkaannuttane passive lienee erkaannuttu ei liene erkaannuttu


Nominal forms
infinitive participle
active passive active passive
I erkaantua present erkaneva erkaannuttava
long I erkaantuakseen2 past erkaantunut erkaannuttu
II inessive erkaantuessa1 erkaannuttaessa agent —1, 3
instructive erkaantuen — negative erkanematon
III inessive erkanemassa — 1) Can be used with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative erkanemasta —
illative erkanemaan —
adessive erkanemalla —
abessive erkanematta —
instructive erkaneman erkaannuttaman
IV nominative erkaneminen
partitive erkanemista
V erkanemaisillaan2
Inflection of erata (Kotus type 72/vanheta, k- gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. erkanen en erkane 1st sing. olen erannut en ole erannut
2nd sing. erkanet et erkane 2nd sing. olet erannut et ole erannut
3rd sing. erkanee ei erkane 3rd sing. on erannut ei ole erannut
1st plur. erkanemme emme erkane 1st plur. olemme eranneet emme ole eranneet
2nd plur. erkanette ette erkane 2nd plur. olette eranneet ette ole eranneet
3rd plur. erkanevat eivät erkane 3rd plur. ovat eranneet eivät ole eranneet
passive erataan ei erata passive on erattu ei ole erattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. erkanin en erannut 1st sing. olin erannut en ollut erannut
2nd sing. erkanit et erannut 2nd sing. olit erannut et ollut erannut
3rd sing. erkani ei erannut 3rd sing. oli erannut ei ollut erannut
1st plur. erkanimme emme eranneet 1st plur. olimme eranneet emme olleet eranneet
2nd plur. erkanitte ette eranneet 2nd plur. olitte eranneet ette olleet eranneet
3rd plur. erkanivat eivät eranneet 3rd plur. olivat eranneet eivät olleet eranneet
passive erattiin ei erattu passive oli erattu ei ollut erattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. erkanisin en erkanisi 1st sing. olisin erannut en olisi erannut
2nd sing. erkanisit et erkanisi 2nd sing. olisit erannut et olisi erannut
3rd sing. erkanisi ei erkanisi 3rd sing. olisi erannut ei olisi erannut
1st plur. erkanisimme emme erkanisi 1st plur. olisimme eranneet emme olisi eranneet
2nd plur. erkanisitte ette erkanisi 2nd plur. olisitte eranneet ette olisi eranneet
3rd plur. erkanisivat eivät erkanisi 3rd plur. olisivat eranneet eivät olisi eranneet
passive erattaisiin ei erattaisi passive olisi erattu ei olisi erattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. erkane älä erkane 2nd sing. ole erannut älä ole erannut
3rd sing. eratkoon älköön eratko 3rd sing. olkoon erannut älköön olko erannut
1st plur. eratkaamme älkäämme eratko 1st plur. olkaamme eranneet älkäämme olko eranneet
2nd plur. eratkaa älkää eratko 2nd plur. olkaa eranneet älkää olko eranneet
3rd plur. eratkoot älkööt eratko 3rd plur. olkoot eranneet älkööt olko eranneet
passive erattakoon älköön erattako passive olkoon erattu älköön olko erattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. erannen en eranne 1st sing. lienen erannut en liene erannut
2nd sing. erannet et eranne 2nd sing. lienet erannut et liene erannut
3rd sing. erannee ei eranne 3rd sing. lienee erannut ei liene erannut
1st plur. erannemme emme eranne 1st plur. lienemme eranneet emme liene eranneet
2nd plur. erannette ette eranne 2nd plur. lienette eranneet ette liene eranneet
3rd plur. erannevat eivät eranne 3rd plur. lienevät eranneet eivät liene eranneet
passive erattaneen ei erattane passive lienee erattu ei liene erattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st erata present erkaneva erattava
long 1st2 eratakseen past erannut erattu
2nd inessive1 eratessa erattaessa agent1, 3 erkanema
instructive eraten — negative erkanematon
3rd inessive erkanemassa — 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative erkanemasta —
illative erkanemaan —
adessive erkanemalla —
abessive erkanematta —
instructive erkaneman erattaman
4th nominative erkaneminen
partitive erkanemista
5th2 erkanemaisillaan

Synonyms

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.