aleneminen

Finnish

Verb

aleneminen

  1. Fourth infinitive of aleta in nominative singular.

Declension

    Inflection of aleneminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
    nominative aleneminen alenemiset
    genitive alenemisen alenemisten
    alenemisien
    partitive alenemista alenemisia
    illative alenemiseen alenemisiin
    singular plural
    nominative aleneminen alenemiset
    accusative nom. aleneminen alenemiset
    gen. alenemisen
    genitive alenemisen alenemisten
    alenemisien
    partitive alenemista alenemisia
    inessive alenemisessa alenemisissa
    elative alenemisesta alenemisista
    illative alenemiseen alenemisiin
    adessive alenemisella alenemisilla
    ablative alenemiselta alenemisilta
    allative alenemiselle alenemisille
    essive alenemisena alenemisina
    translative alenemiseksi alenemisiksi
    instructive alenemisin
    abessive alenemisetta alenemisitta
    comitative alenemisineen
    This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.