aistinelin

Finnish

Etymology

aistin (“sensor”) +‎ elin (“organ”)

Pronunciation

Hyphenation: ais‧tin‧e‧lin

Noun

aistinelin

  1. (anatomy) sense organ

Declension
Inflection of aistinelin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative aistinelin aistinelimet
genitive aistinelimen aistinelimien
aistinelinten
partitive aistinelintä aistinelimiä
illative aistinelimeen aistinelimiin
singular plural
nominative aistinelin aistinelimet
accusative nom. aistinelin aistinelimet
gen. aistinelimen
genitive aistinelimen aistinelimien
aistinelinten
partitive aistinelintä aistinelimiä
inessive aistinelimessä aistinelimissä
elative aistinelimestä aistinelimistä
illative aistinelimeen aistinelimiin
adessive aistinelimellä aistinelimillä
ablative aistinelimeltä aistinelimiltä
allative aistinelimelle aistinelimille
essive aistinelimenä aistineliminä
translative aistinelimeksi aistinelimiksi
instructive — aistinelimin
abessive aistinelimettä aistinelimittä
comitative — aistinelimineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.