ainunkielinen

Finnish

Etymology

ainun (“of Ainu”) +‎ kielinen (“being of a language”)

Adjective

ainunkielinen

  1. Ainu-language, Ainu-speaking, Ainu (of Ainu language)
    • ainunkielinen lause = an Ainu sentence

Declension
Inflection of ainunkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ainunkielinen ainunkieliset
genitive ainunkielisen ainunkielisten
ainunkielisien
partitive ainunkielistä ainunkielisiä
illative ainunkieliseen ainunkielisiin
singular plural
nominative ainunkielinen ainunkieliset
accusative nom. ainunkielinen ainunkieliset
gen. ainunkielisen
genitive ainunkielisen ainunkielisten
ainunkielisien
partitive ainunkielistä ainunkielisiä
inessive ainunkielisessä ainunkielisissä
elative ainunkielisestä ainunkielisistä
illative ainunkieliseen ainunkielisiin
adessive ainunkielisellä ainunkielisillä
ablative ainunkieliseltä ainunkielisiltä
allative ainunkieliselle ainunkielisille
essive ainunkielisenä ainunkielisinä
translative ainunkieliseksi ainunkielisiksi
instructive — ainunkielisin
abessive ainunkielisettä ainunkielisittä
comitative — ainunkielisine
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.