aikailu

Finnish

Etymology

aikailla + -u

Noun

aikailu

  1. loitering

Declension

Inflection of aikailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative aikailu aikailut
genitive aikailun aikailujen
aikailuiden
aikailuitten
partitive aikailua aikailuja
aikailuita
illative aikailuun aikailuihin
singular plural
nominative aikailu aikailut
accusative nom. aikailu aikailut
gen. aikailun
genitive aikailun aikailujen
aikailuiden
aikailuitten
partitive aikailua aikailuja
aikailuita
inessive aikailussa aikailuissa
elative aikailusta aikailuista
illative aikailuun aikailuihin
adessive aikailulla aikailuilla
ablative aikailulta aikailuilta
allative aikailulle aikailuille
essive aikailuna aikailuina
translative aikailuksi aikailuiksi
instructive aikailuin
abessive aikailutta aikailuitta
comitative aikailuineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.