aavikoituminen

Finnish

Etymology

aavikoitua + -minen

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈɑːʋiˌkoituminen]
  • Hyphenation: aa‧vi‧koi‧tu‧minen

Noun

aavikoituminen

  1. desertification

Declension

Inflection of aavikoituminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative aavikoituminen aavikoitumiset
genitive aavikoitumisen aavikoitumisten
aavikoitumisien
partitive aavikoitumista aavikoitumisia
illative aavikoitumiseen aavikoitumisiin
singular plural
nominative aavikoituminen aavikoitumiset
accusative nom. aavikoituminen aavikoitumiset
gen. aavikoitumisen
genitive aavikoitumisen aavikoitumisten
aavikoitumisien
partitive aavikoitumista aavikoitumisia
inessive aavikoitumisessa aavikoitumisissa
elative aavikoitumisesta aavikoitumisista
illative aavikoitumiseen aavikoitumisiin
adessive aavikoitumisella aavikoitumisilla
ablative aavikoitumiselta aavikoitumisilta
allative aavikoitumiselle aavikoitumisille
essive aavikoitumisena aavikoitumisina
translative aavikoitumiseksi aavikoitumisiksi
instructive aavikoitumisin
abessive aavikoitumisetta aavikoitumisitta
comitative aavikoitumisineen

Verb

aavikoituminen

  1. Fourth infinitive of aavikoitua in nominative case.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.