Voitto

See also: voitto

Finnish

Etymology

19th century coinage from voitto (victory), partly as a translation of the Latin Victor.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈvoitːo/
  • Hyphenation: Voit‧to

Proper noun

Voitto

  1. A male given name.
    • 1950 Lauri Viita, Moreeni, WSOY(1973), →ISBN, page 61:
      Joosefiina:—Sano nyt, tehdäänkö siitä Erkki Voitto Iisakki!
      Iisakki:—Mahtaako se Voitto kuulua ihmiselle?
      Joosefiina:—Hevosellekos se sitten kuuluu?
      Elina:—Etkö sinä nyt ymmärrä, äiti, mitä isä tarkoittaa!
      Joosefiina:—No puhukaa niin että itsekin ymmärrätte!
      Paavali:—Kyllä minustakin Voitto on vähän liian leuhka nimi, ja eikös tälle sentään riitä kaksi nimeä, niinkuin muillekin Niemisille.
      Joosfiina:—Olkoon sitten minun puheeni mitätön. Enhän minä sitä Voittoa muuten ajatellut, mutta kun eräässä runossa oli niin kiltti Voitto-niminen poika.

Declension

Inflection of Voitto (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative Voitto Voitot
genitive Voiton Voittojen
partitive Voittoa Voittoja
illative Voittoon Voittoihin
singular plural
nominative Voitto Voitot
accusative nom. Voitto Voitot
gen. Voiton
genitive Voiton Voittojen
partitive Voittoa Voittoja
inessive Voitossa Voitoissa
elative Voitosta Voitoista
illative Voittoon Voittoihin
adessive Voitolla Voitoilla
ablative Voitolta Voitoilta
allative Voitolle Voitoille
essive Voittona Voittoina
translative Voitoksi Voitoiksi
instructive Voitoin
abessive Voitotta Voitoitta
comitative Voittoineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.