Tiina

Estonian

Proper noun

Tiina

  1. A female given name, short for Kristiina (Christina), or for other names ending in -tiina/-tina.

Finnish

Etymology

Traditional short form of Kristiina and, in some cases, of Justiina or Albertiina.

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈtiːnɑ]
  • Rhymes: -iːnɑ
  • Hyphenation: Tii‧na

Proper noun

Tiina

  1. A female given name.
    • 1982 Orvokki Autio, Kotipesä, Gummerus, →ISBN, page 13:
      Vai Iiris Kristiina. Iiris nyt kyllä munkin miälestäni on vähä liikaa ihimisen nimeksi, eikä se tualle flikalle passaa. Sille passaa paremmin sen toisen nimen häntä. Tiina se on, se on piänen ja sisukkahan ihimisen nimi.

Declension

Inflection of Tiina (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative Tiina Tiinat
genitive Tiinan Tiinojen
partitive Tiinaa Tiinoja
illative Tiinaan Tiinoihin
singular plural
nominative Tiina Tiinat
accusative nom. Tiina Tiinat
gen. Tiinan
genitive Tiinan Tiinojen
Tiinainrare
partitive Tiinaa Tiinoja
inessive Tiinassa Tiinoissa
elative Tiinasta Tiinoista
illative Tiinaan Tiinoihin
adessive Tiinalla Tiinoilla
ablative Tiinalta Tiinoilta
allative Tiinalle Tiinoille
essive Tiinana Tiinoina
translative Tiinaksi Tiinoiksi
instructive Tiinoin
abessive Tiinatta Tiinoitta
comitative Tiinoineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.