Sulo

19th century invention from sulo (“charm”).

• IPA^(key): /ˈsulo/
• Hyphenation: Su‧lo

Sulo

1. A male given name.
   • 1930-1945, published posthumously 1968, Ain'Elisabet Pennanen, Kaksi raukkaa, WSOY, page 429:

     ―Eikö teillä ole muuta ristimänimeä kuin Sulo, Laisa kysyi ärsytellen.

     ―On, Mauri.

     ―No, mutta käyttäkää sitä sitten! Sehän on kaunis nimi. Mauri Määttä ja sointuu.

   • 1991 Riitta Vartti, Pispalan enkeli, Gummerus, →ISBN, pages 142-143:

     ―Yhteen aikaan kaikki nimet aina tarkotti niiko jotain, Reino sanoi. ―Meitin naapurisa oli Voitto, Rauha, Usko, Taisto ja Sulo. Vai olikos se nuorin Vieno, se ei käyny enää koulua samaan aikaan meitin kansa.

     ―On ne parempia nimiä kun ne kaikki vanhat ruotsalaiset, joita ei osaa kukaa ihminen sanookkaa, äiti sanoi.

   • 2001 Jorma Palo, Irvistyksiä, WSOY, →ISBN, page 122:

     Mikään ei ole suloisempi kosketella kuin nainen, eikä mikään tuoksu paremmalta. Tosin SULO tarkoittaa nykyisin mustaa roskapönttöä, mikä heikentää naisen suloutta. Eikä Sulo ole Suomessa edes naisen nimi vaan miehen.

• Popular in early 20th century.
• Initially also given to women in the 19th century.

• Soul, solu, soul, ulos