Salminen

Finnish

Etymology

From salmi (sound, strait) + -nen mainly in late 19th and early 20th century.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsɑlminen/, [ˈs̠ɑlmine̞n]

Proper noun

Salminen

  1. A surname.

Declension

Inflection of Salminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative Salminen Salmiset
genitive Salmisen Salmisten
Salmisien
partitive Salmista Salmisia
illative Salmiseen Salmisiin
singular plural
nominative Salminen Salmiset
accusative nom. Salminen Salmiset
gen. Salmisen
genitive Salmisen Salmisten
Salmisien
partitive Salmista Salmisia
inessive Salmisessa Salmisissa
elative Salmisesta Salmisista
illative Salmiseen Salmisiin
adessive Salmisella Salmisilla
ablative Salmiselta Salmisilta
allative Salmiselle Salmisille
essive Salmisena Salmisina
translative Salmiseksi Salmisiksi
instructive Salmisin
abessive Salmisetta Salmisitta
comitative Salmisineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.