Pekko

Finnish

Etymology

An older form of Pekka, from the Vulgate Latin Petrus (Peter).

Pronunciation

  • Hyphenation: Pek‧ko
  • Rhymes: -ekːo
  • IPA(key): [ˈpekːo]

Proper noun

Pekko

  1. (Finnish mythology) A god or spirit of cultivation.
  2. (rare today) A male given name.

Declension

Inflection of Pekko (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative Pekko Pekot
genitive Pekon Pekkojen
partitive Pekkoa Pekkoja
illative Pekkoon Pekkoihin
singular plural
nominative Pekko Pekot
accusative nom. Pekko Pekot
gen. Pekon
genitive Pekon Pekkojen
partitive Pekkoa Pekkoja
inessive Pekossa Pekoissa
elative Pekosta Pekoista
illative Pekkoon Pekkoihin
adessive Pekolla Pekoilla
ablative Pekolta Pekoilta
allative Pekolle Pekoille
essive Pekkona Pekkoina
translative Pekoksi Pekoiksi
instructive Pekoin
abessive Pekotta Pekoitta
comitative Pekkoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.