Otto

See also: otto, òtto, Ottó, and -otto

English

Etymology

From German Otto, short form of compound names beginning with Proto-Germanic *audaz (wealth, riches) (cognate of English Ed- in Edgar, Edmund, Edward, etc.).

Pronunciation

Proper noun

Otto

  1. A male given name.

Translations

Descendants

Anagrams


Danish

Etymology

From German Otto.

Proper noun

Otto

  1. A male given name.
  • (surnames) Ottosen

References

  • Danskernes Navne, based on CPR data: 23 647 males with the given name Otto have been registered in Denmark between about 1890 (=the population alive in 1967) and January 2005, with the frequency peak in the 1910s. Accessed on 19 June 2011.

Estonian

Etymology

From German Otto.

Proper noun

Otto

  1. A male given name.

Faroese

Etymology

Ultimately, from German Otto.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɔʰtːʊ/
  • Rhymes: -ɔʰtːʊ
  • Homophone: áttu

Proper noun

Otto m

  1. A male given name.

Usage notes

Patronymics

  • son of Otto: Ottosson
  • daughter of Otto: Ottosdóttir

Declension

Singular
Indefinite
Nominative Otto
Accusative Otto
Dative Otto
Genitive Ottos

Finnish

Etymology

From German Otto.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈotːo/, [ˈo̞t̪ːo̞]
  • Hyphenation: Ot‧to

Proper noun

Otto

  1. A male given name.
    • 1958 Paavo Rintala, Pojat, Otava (2000), →ISBN, page 185:
      —Minun nimi Otto.
      Otto on suomalainenkin nimi.
      —Jaa minä tiedä, kansainvälinen, überall Otto-nimi...
    • 2014 Tanja Pohjola, Lintu pieni, Atena, →ISBN, page 13:
      Dorotean huulet liikkuivat, kun hän toisti aviomiehensä nimen, mutta se ei saanut häntä tuntemeen mitään. Nimi niin kuin mikä tahansa. Eikö sen olisi pitänyt läikyttää häntä, saada vedet valumaan yli? Mutta Otto, miten yksinkertainen nimi. Ei tietoakaan siitä, miten paljon enemmän elämä voi olla kuin kaksi konsonanttia ja kaksi vokaalia.
    • 2014 Heikki Turunen, Karjalan kuningas, WSOY, →ISBN, page 12:
      Toisen kerran äiti epäili päähänpinttymän syyksi Onnelan Viijaa, kuvanveistäjää, joka oli Impan rotinoilla nauranut ja sanonut minua, nimen kuultuaan, kuningas Otoksi, Saksaa joskus todella hallinneen sennimisen kuninkaan mukaan.
  2. The letter "O" in the Finnish tavausaakkoset, a spelling system similar to ICAO spelling alphabet.

Declension

Inflection of Otto (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative Otto Otot
genitive Oton Ottojen
partitive Ottoa Ottoja
illative Ottoon Ottoihin
singular plural
nominative Otto Otot
accusative nom. Otto Otot
gen. Oton
genitive Oton Ottojen
partitive Ottoa Ottoja
inessive Otossa Otoissa
elative Otosta Otoista
illative Ottoon Ottoihin
adessive Otolla Otoilla
ablative Otolta Otoilta
allative Otolle Otoille
essive Ottona Ottoina
translative Otoksi Otoiksi
instructive Otoin
abessive Ototta Otoitta
comitative Ottoineen

Anagrams


German

Etymology

Short form of Old High German compound names beginning with the element ōt (riches), such as Ottokar and Otmar. Name of a 10th century German emperor.

Pronunciation

  • (file)

Proper noun

Otto

  1. A male given name.
  2. A patronymic surname.

Norwegian

Etymology

From German Otto.

Proper noun

Otto

  1. A male given name.

Portuguese

Proper noun

Otto m

  1. A male given name, equivalent to English Otto; variant of Oto

Swedish

Etymology

From German Otto.

Proper noun

Otto c (genitive Ottos)

  1. A male given name.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.