Oksanen

Finnish

Etymology

From oksa (branch) + -nen mainly in late 19th and early 20th centuries.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈoksɑnen/
  • Hyphenation: Ok‧sa‧nen

Proper noun

Oksanen

  1. A surname.

Declension

Inflection of Oksanen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative Oksanen Oksaset
genitive Oksasen Oksasten
Oksasien
partitive Oksasta Oksasia
illative Oksaseen Oksasiin
singular plural
nominative Oksanen Oksaset
accusative nom. Oksanen Oksaset
gen. Oksasen
genitive Oksasen Oksasten
Oksasien
partitive Oksasta Oksasia
inessive Oksasessa Oksasissa
elative Oksasesta Oksasista
illative Oksaseen Oksasiin
adessive Oksasella Oksasilla
ablative Oksaselta Oksasilta
allative Oksaselle Oksasille
essive Oksasena Oksasina
translative Oksaseksi Oksasiksi
instructive Oksasin
abessive Oksasetta Oksasitta
comitative Oksasineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.