Oiva

See also: oiva

Finnish

Etymology

19th century creation from oiva (“excellent”). The surname derives from place names in northern Finland.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈoi̯ʋɑ/, [ˈo̞i̯ʋɑ]
  • Hyphenation: Oi‧va

Proper noun

Oiva

  1. A male given name.
    • 1990 Harri Tapper, Näin syntyvät revontulet, Gummerus (2003), →ISBN, page 117-118:
      Tytöt olivat Anna, Aune, Alli ja Aili. Miina näet ei suostunut tytöilleen antamaan muita kuin Aalla alkavia nimiä. Yksi lapsista oli poika. Koska hän Hanneksen mielestä oli oiva, nimeksi pantiin Oiva.
  2. (rare) A surname​.

Declension
Inflection of Oiva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative Oiva Oivat
genitive Oivan Oivien
partitive Oivaa Oivia
illative Oivaan Oiviin
singular plural
nominative Oiva Oivat
accusative nom. Oiva Oivat
gen. Oivan
genitive Oivan Oivien
Oivainrare
partitive Oivaa Oivia
inessive Oivassa Oivissa
elative Oivasta Oivista
illative Oivaan Oiviin
adessive Oivalla Oivilla
ablative Oivalta Oivilta
allative Oivalle Oiville
essive Oivana Oivina
translative Oivaksi Oiviksi
instructive — Oivin
abessive Oivatta Oivitta
comitative — Oivineen

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.