Kukkonen

Finnish

Etymology

From kukko (cock) + -nen.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkukːonen/, [ˈkukːo̞ne̞n]
  • Hyphenation: Kuk‧ko‧nen

Proper noun

Kukkonen

  1. A surname.

Declension

Inflection of Kukkonen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative Kukkonen Kukkoset
genitive Kukkosen Kukkosten
Kukkosien
partitive Kukkosta Kukkosia
illative Kukkoseen Kukkosiin
singular plural
nominative Kukkonen Kukkoset
accusative nom. Kukkonen Kukkoset
gen. Kukkosen
genitive Kukkosen Kukkosten
Kukkosien
partitive Kukkosta Kukkosia
inessive Kukkosessa Kukkosissa
elative Kukkosesta Kukkosista
illative Kukkoseen Kukkosiin
adessive Kukkosella Kukkosilla
ablative Kukkoselta Kukkosilta
allative Kukkoselle Kukkosille
essive Kukkosena Kukkosina
translative Kukkoseksi Kukkosiksi
instructive Kukkosin
abessive Kukkosetta Kukkositta
comitative Kukkosineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.