Konsta

Finnish

Etymology

Short for Konstantin, from Latin Constantinus, cognate with English Constantine.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkonstɑ/
  • Hyphenation: Kons‧ta

Proper noun

Konsta

  1. A male given name.
    • 1952 Veikko Huovinen, Havukka-ahon ajattelija, WSOY(1974), →ISBN, page 223:
      —Nimihän se on Konstakin, hän ajatteli astellessaan. —Setti tai Aate olisi terävämpi nimi lausuttavaksi. Noo, onhan tuo aika kulunut Konsta-nimisenä ihmisenä, puolen vuosisataa jo. Anselmi on mielestäni mölömpi nimi kuin Konsta.

Declension
Inflection of Konsta (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative Konsta Konstat
genitive Konstan Konstien
partitive Konstaa Konstia
illative Konstaan Konstiin
singular plural
nominative Konsta Konstat
accusative nom. Konsta Konstat
gen. Konstan
genitive Konstan Konstien
Konstainrare
partitive Konstaa Konstia
inessive Konstassa Konstissa
elative Konstasta Konstista
illative Konstaan Konstiin
adessive Konstalla Konstilla
ablative Konstalta Konstilta
allative Konstalle Konstille
essive Konstana Konstina
translative Konstaksi Konstiksi
instructive — Konstin
abessive Konstatta Konstitta
comitative — Konstineen

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.