Koivu

See also: koivu

Finnish

Etymology

< koivu (birch)

Proper noun

Koivu

  1. A surname.

Declension

Inflection of Koivu (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Koivu Koivut
genitive Koivun Koivujen
partitive Koivua Koivuja
illative Koivuun Koivuihin
singular plural
nominative Koivu Koivut
accusative nom. Koivu Koivut
gen. Koivun
genitive Koivun Koivujen
partitive Koivua Koivuja
inessive Koivussa Koivuissa
elative Koivusta Koivuista
illative Koivuun Koivuihin
adessive Koivulla Koivuilla
ablative Koivulta Koivuilta
allative Koivulle Koivuille
essive Koivuna Koivuina
translative Koivuksi Koivuiksi
instructive Koivuin
abessive Koivutta Koivuitta
comitative Koivuineen

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.