Iita

Finnish

Etymology

An old spoken form of Iida, with formal given name status since the end of the 20th century.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈiːtɑ/
  • Hyphenation: Ii‧ta

Proper noun

Iita

  1. A female given name.
    • 1870 Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä (Seven Brothers): Chapter 6 (Translation 1991 by Richard A. Impola):
      »Iita meni rantaan, / Kirjoitteli santaan / Nimen kultansa, / Nimen kultansa».
      Down to the shore went Ida / And wrote into the sand / Her sweetheart's name / Her sweetheart's name.
    • 1909 Ilmari Kianto, Punainen viiva, Otava (2003), →ISBN, page 16:
      Neljännelle lapsukaiselle, joka myös syntyi tyttönä, valtasi Riika niinikään omakeksimänsä valikoiman: Iita Linta Maria, joka nimi isänkin mielestä oli näppärä, tyttö kun muutenkin äännähteli kuin mikä tiltakerttu metsässä.

Declension

Inflection of Iita (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative Iita Iitat
genitive Iitan Iitojen
partitive Iitaa Iitoja
illative Iitaan Iitoihin
singular plural
nominative Iita Iitat
accusative nom. Iita Iitat
gen. Iitan
genitive Iitan Iitojen
Iitainrare
partitive Iitaa Iitoja
inessive Iitassa Iitoissa
elative Iitasta Iitoista
illative Iitaan Iitoihin
adessive Iitalla Iitoilla
ablative Iitalta Iitoilta
allative Iitalle Iitoille
essive Iitana Iitoina
translative Iitaksi Iitoiksi
instructive Iitoin
abessive Iitatta Iitoitta
comitative Iitoineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.